Löydämme yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat onnellisia, mutta jotkut kyselevät silti onnensa keskelläkin, mikseivät he voi olla onnellisia. Onni on sielun ylentämistä. Sinulla on kaikki tarvitsemasi, elät, toimit ja teet työtä Jumalalle. Sylvia Browne Keskusteluja toisen puolen kanssa

Copyright © 2007 Guy Finley ja 2013 Kustannus Oy Taivaankaari

Irtipäästäminen eilen, tänään ja huomenna

Lähes kahdeksantoista vuotta sitten opettajani, viisas ja hieno mies ”VH”, joksi hänen lähimmät oppilaansa häntä nimittivät, kehotti minua kirjoittamaan kirjan. En tosiaankaan tuolloin tajunnut, mitä hän oikeastaan minulta pyysikään, mutta hänen eleestään olen ikuisesti kiitollinen.

Tuolloin Vernon Howard oli hiljaisesti arvostettu, kunnioitettu yli 25:n upean henkisen kirjan kirjoittaja. Hänen lukuisat rohkaisunsa ja järkevät toimitukselliset kommenttinsa kirjoituksistani olivat erittäin arvokkaita. Siispä puolitoista vuotta myöhemmin vuonna 1990 hyvät ystäväni Lewellynillä julkaisivat ensimmäisen painoksen tästä kirjasta, ja kädessäsi on nyt saman kirjan päivitetty laitos.

Monien vuosien aikana, aloitettuani kirjoittamaan rajoittamattomasta elämästä, johon irtipäästäminen kuuluu oleellisena osana, tuhannet kiitolliset lukijat ympäri maailman ovat jakaneet kanssani – tavalla tai toisella – löytöjensä aarteistoa. Kiteytän nämä löydöt sinulle.

Omalla tavallaan jokainen heistä on oivaltanut, että irti päästäminen ja henkinen kypsyminen ovat yhtä tärkeitä kuin sade on niityn kukille: puhkeamme ihmisinä kukkaan, vasta kun vapautamme itsemme siitä, mikä itseämme rajoittaa. Mutta miksi tehdä tällaista työtä itsessämme? Vaikka vastaus onkin itsestään selvä, se on tärkeä kiteyttää esimerkiksi näin: me tuskailemme kaiken kanssa – sen mihin itse tyydymme tai mikä on kompromissi onnellisuuteemme nähden – jotta tajuaisimme vapauden suuremman arvon. Tällä tavoin nähtynä voimme sanoa, että irti päästäminen on todellisuudessa rakkauden teko. Tarkastellaanpa tätä yllättävää ajatusta hieman perusteellisemmin.

Aina kun havaitsemme tarpeen päästää irti jostakin, olipa kyse mistä tahansa – huonosta tavasta, joka vie voimamme, epätyydyttävästä ihmissuhteesta, uravalinnasta, joka ei täydennä meitä toivomallamme tavalla, tai sellaisista epärealistisista odotuksista, joita meillä on muiden ihmisten suhteen ja jotka vääjäämättä pilaavat välimme heihin – mitä itse asiassa tapahtuu tällaisina rehellisinä itsetarkastelun hetkinä? Eikö tämä seuraava yksinkertainen vastaus kuvailekin vastaavaa tilannetta?

Eikö meitä ”pyydetäkin” luopumaan olemassa olevasta ihmissuhteesta saadaksemme tilaa elämäämme jotakin parempaa varten? Luonnollisesti. Miksi siis on niin vaikeaa toimia intuitiomme mukaisesti? Kukapa ei haluaisi parempaa, valoisampaa ja aidompaa elämää? Moni meistä epäröi tehdä muutoksia siksi, että tällaisina hetkinä todellinen haaste on valita jotakin sellaista, mitä ei voi nähdä fyysisin silmin! Voimmeko todella nähdä tähän vastaukseen kätkeytyvän totuuden, sanaleikistä huolimatta?

Jokaiseen todelliseen henkiseen antautumiseen liittyy vahvasti se kiistaton tosiasia, ettmme voi edes toivoa ymmärtävämme tavoittelemamme uuden ja upeamman elämän luonnetta ennen kuin olemme päästäneet irti vanhasta. Apostoli Paavali kuvailee parhaiten Uudessa testamentissa sitä, mitä ei oikeastaan voi mitenkään kuvailla: uskomme täytyy nojata siihen, mitä emme näe, eikä siihen mitä näemme, sillä kuka toivoisi sitä, minkä olemme (jo) nähneet?

Kun puhutaan irti päästämisestä ja kasvamisesta ulos siitä keitä olemme olleet tähän asti, silloin ei ole neuvotteluvaraa: tajuamme ensin vähitellen, mikä ei enää toimi, minkä jälkeen alkaa sisäinen työ päästääksemme siitä irti. Vasta silloin oivallamme mikä on – kaikissa asioissa – uusi ja parempi muoto itsestämme; silloin elämämme muuttuu syvästi. Itseluottamuksesta, tyytyväisyydestä ja myötätunnosta tulee vakituiset kumppanimme. Asian ydin on se, että irti päästäminen on seuraus siitä oivalluksesta, että kiinni pitäminen ei enää kannata! Alamme tavalla tai toisella nähdä, miten vanhat patenttiratkaisumme osoittautuvat ”valheellisiksi ystäviksi”. Valaisen tätä tärkeää seikkaa muutamin esimerkein.

On muun muassa tullut selväksi, että muiden syyttäminen omista kivuliaista reaktioistamme on osoittautunut hyvin haitalliseksi eikä pelkästään hyödyttömäksi: se on muuttanut osan ystävistämme vihollisiksi! Sen sijaan, että uusimmat suunnitelmamme ja unelmamme miellyttäisivät meitä kuten ennen, ne vain ärsyttävät meitä tyhjyydellään, ja olemme kyllästyneitä juoksemaan paikallamme.

Halusimmepa tai emme, seisomme meille tuntemattomalla, sisimmällä kynnyksellä, jota kutsutaan ”sielun pimeäksi yöksi”, josta Ristin Johannes kirjoitti kirjansa. Tiedämme nyt ettemme voi itse tehdä hyväksemme enää mitään muuta. Siispä odotamme omassa epävarmuudessamme, kuin ansaan jääneinä niiden kahden vaihtoehdon väliin, joista kumpaakaan emme halua valita. Toisaalta emme halua käydä läpi sitä ”puuta”, jonka tiedämme joutuvamme kuitenkin kohtaamaan, ja toisaalta täällä ”puun ja kuoren välissä” tiedämme, ettei muuta vaihtoehtoakaan ole. Eräs suuri pelkomme on se, että jos päästämme irti, kohtalomme on sinetöity. Putoamme siihen synkkään, ammottavaan syvyyteen, joka edessämme häämöttää ja jota kutsumme nimellä ”emme tiedä miten meidän käy”. Putoamme tuohon kirottuun paikkaan, josta ei pääse pakoon! Tämä on kuitenkin väärä olettamus, joka perustuu yhtäläisesti väärään havaintoon. Se on väärän itsen tuottama valhe, jonka tarkoituksena on saada meidät jättämään huomiotta kutsu hylätä se. Totuus, jonka voit itse vahvistaa aina, kun uskallat päästää irti kuuluu: et putoa. Sen sijaan sinä nouset!

Miten se on mahdollista?

Mietipä mitä tapahtuu leijalle, kun sen naru katkaistaan. Se nousee korkealle! Se kohoaa taivaisiin, koska se on sen luonne – se luotiin siihen. Sama koskee meitäkin: meidät luotiin vapaiksi. Kaikki muu on liian vähän!

Jos olen yhden asian oppinut lähes 25-vuotisen kirjoittaja- ja opettajaurani myötä, se on se, että meillä jokaisella on juuri tässä ja nyt kaikki tarvittava tieto onnistuaksemme löytämään sen kestävän eheyden ja onnellisuuden, jota sisin sydämemme kaipaa. Ongelmamme on vain se, että luulemme, että meidän pitää tehdä jotakin vapautuaksemme. Kummallista kyllä, ainoa asia, joka sijaitsee meidän ja rajoittamattoman elämämme välissä, on tämä virheellinen ajatus.

Irtipäästämisen henkinen työ ja kasvaminen oman alkuperäisen pyhyytemme kaltaiseksi on täysin erilaista kuin mikään, mitä tulemme koskaan tekemään. Se alkaa sen ymmärryksen sisäistämisestä, että todelliseen minäämme ei voi lisätä mitään, ja lopulta uskallamme toimia tähän oivallukseen pohjautuen. Ajattelepa hetki, mitä tällainen tieto voisi merkitä, jos näkisimme sen vaivan, että sisäistäisimme sen.

Esimerkiksi sen sijaan, että käyttäisimme aikaamme pyrkiäksemme turhaan saamaan muut muuttumaan sellaisiksi kuin haluaisimme, kykenisimmekin näkemään sen olennaisen virheen, johon tämä ajattelu perustuu. Silloin sen sijaan, että yrittäisimme muuttaa muita omien tarpeidemme mukaisesti, oma valintamme olisi yksinkertaisesti pudottaa pois tällainen väärä ajatus siitä, että joku muu olisi vastuussa omasta tyytyväisyydestämme.

Vapaus väärien vastuiden taakasta... todellinen ystävystyminen kumppaneiden, ystävien ja perheenjäsenten kanssa... armo antaa täydellisesti anteeksi vanhoille vihollisille… kasvava tunne rakastavasta ja myötätuntoisesta älystä vapautuu ajan kahleista... Nämä lahjat ja paljon muuta annetaan niille, jotka oppivat päästämään irti.

Olen siis oppinut sen, että elämästämme puuttuva puolisko on irti päästäminen. Oivalla sinäkin tämä henkinen totuus niin saat täyttymyksesi – tee se vaivatta ja ole vapaa. Sisään hengittäminen olisi hyödytöntä ilman sen vastakohtaa eli uloshengittämistä. Ajattele, että irti päästäminen on kuin opettelisit ottamaan osaa elämän hengitykseen; olisit se mikä todella olet yhtä luonnollisesti kuin aurinkokin paistaa.

Tähän päivitettyyn laitokseen olen lisännyt useita uusia osioita, jotka pohdiskelevat tätä jatkuvasti yhä syvemmin avautuvaa oivallusta oikeudestamme päästää irti ja elää vapaana. Olen tehnyt kirjaan monilta osin suursiivouksen palaamalla samoihin aiheisiin uusin raikkain oivalluksin, joita olen saanut niiden monien vuosien aikana, jotka ovat kuluneet siitä lähtien, kun aloin alunperin koota tätä materiaalia.

Rohkaisen sekä ”vanhoja” että uusia lukijoitani yhtäläisesti, kuin myös teitä menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, jotka haluatte tutustua korkeampaan rakkauteen ja elää viattomasti itsessänne ja tällä planeetalla: jumalallinen äly, joka istutti teihin toiveen oivaltaa tavan elää vapaata, pyhää, pelotonta elämää, tahtoo nähdä siemenensä kukoistavan ja tarjoavan teille ravintoa sydämen, mielen sekä sielun tasolla.

Salli minun vielä antaa sinulle viimeinen totuuden siemen mukaasi suurelle elämäsi matkalle kohti irti päästämistä. Vaikeina hetkinäni sen valo on todistanut ystävyytensä useammin kuin osaan kuvailla. Tehköön se samoin sinulle:

Suurin vahvuutemme ei ole kyky osata kuvitella valoisampia päivä edessämme vaan se, että osaamme voimistua – jokaisena nyt-hetkenä – vaivattomasti karkottaaksemme kaikki synkät ajatukset tai sellaiset tunteet, jotka huomaamattamme vähentävät onnellisuuttamme.


Takaisin