Havahtumiseen ei liity mitään mystiikkaa tai suuria salaisuuksia eikä siihen tarvita maailmasta vetäytymistä tai tunteja, päiviä ja vuosikausia kestäviä mietiskelyjaksoja tai guruja tai muita opettajia. Juha Pitkänen (nyk. Kuvajainen) Vapaus valita

Copyright © Jeff Foster 2010 ja Kustannus Oy Taivaankaari 2015

Elämän sisimmässä ytimessä on yksinkertaisuus, joka on kaikkien sanojen ulottumattomissa.

Heti kun vain yritämmekin puhua tästä yksinkertaisuudesta, sillä samalla hetkellä kun puemme sen sanoiksi, me olemme jollakin tavoin murhanneet sen. Kuten Daodejing on muistuttanut meitä jo yli kahdentuhannen vuoden ajan:

"Se tao, joka voidaan määritellä,
ei ole ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan lausua,
ei ole ikuinen Nimi.

Nimeämätön on ikuisesti todellinen.
Nimeäminen on kaikkien erityisten asioiden alkuperä"

Tämä on kirja jostakin sellaisesta, jota ei voi pukea sanoiksi, siitä tosiseikasta, että elämän sisimmässä ytimessä, juuri siinä missä sinä olet, aivan tässä ja nyt, tapahtuu koko ajan ihme.

Entä mikä tuo ihme on?

Se on tämä hetki.

Se on kaikki: kaikki mitä tällä hetkellä näet, kuulet ja haistat, kaikki keholliset tuntemukset, sydämenlyönnit, hengitys...

Se on elämä itsessään. Se on kaikki ja ei mitään: ei-mikään. Kaikkien elämästämme kertomiemme tarinoiden takana, kaikkien käsitystemme, uskomustemme ja ajatustemme takana, kaikkien mutkikkaiden ajatusrakennelmiemme ja elämänfilosofioidemme takana ja kaiken ajan ja avaruuden tuolla puolen ei ole mitään erillistä. Dualistisen unen takana ei ole minkäänlaista erillisyyttä. Tämä on se ajaton totuus, joka porautuu kaikkien uskontojen ja henkisten perinteiden ytimeen ja lopulta myös modernin tieteen ytimeen. Kaikkien elämäämme määrittelevien kahtiajakojen alla on yksi todellisuus (kutsuitpa sitä sitten Taoksi, Buddha-mieleksi, Advaitaksi, Brahmaniksi, Elämäksi tai Energiaksi tai et yhtään miksikään...), ja tuo todellisuus ei ole erillään siitä, mikä me olemme. Kvanttifyysikko Erwin Schrödingering hienoin sanoin:

"Kaikki se, minkä me havaitsemme aineellisina kappaleina ja voimina, ei ole mitään muuta kuin tilan rakenteessa olevia muotojen muutoksia. Hiukkaset ovat vain schaumkommen (ilmentymiä). Maailma annetaan minulle vain kerran, eikä suinkaan kahdesti, joista toinen on olemassa ja toinen havaittu. Subjekti ja objekti ovat todellisuudessa yhtä. Ei voida sanoa, että viimeaikaiset fysiikan löydöt olisivat rikkoneet niiden välisen rajan, sillä tätä rajaa ei ole olemassa."

Ajatusten tuolla puolen mikään ei ole mistään erillään. Ja kuitenkin tästä Nimeämättömästä mysteeristä syntyvät kaikki sanat, ilmenevät kaikki ajatukset, ja siitä on lähtöisin myös erillisyyden pikku tanssi, joka on dualismin ja ei-dualismin leikkiä – ja siitä on viime kädessä täysin mahdotonta puhua.

Saatat siis kysyä: miksi ihmeessä sitten pitää kirjoittaa kirja jostakin sellaisesta, mikä on ihan liian läsnä, elävä ja välitön ja siten liian paradoksaalinen sanoilla ilmaistavaksi?

Miksi pitää yrittää käyttää dualistista kieltä jonkin sellaisen ilmaisemiseen, joka on täysin dualismin ulottumattomissa?

Miksei vain voi olla hiljaa ja antaa koko asian olla?

Se on oikein hyvä kysymys!

Vaikka sanat eivät voi koskaan vangita tätä yksinkertaisuutta, niin kenties ne voivat osoittaa sen suuntaan.

Katsos, tällaisia kaikki tämän kirjan sanat ovatkin: osoittimia. Eivät yhtään sen enempää eikä vähempää. Ne osoittavat takaisin Alkulähteeseen, kaikkien asioiden alkuperään, joka lopulta on sama kuin mikä sinä todella olet ajatuksissasi rakentamasi elämäntarinasi takana; se on täsmälleen samanlainen kuin elämä, joka tanssii tyhjyydessä.

Ilmeneminen ja olemus ovat ei-kaksi. Sen pidemmälle sanoilla ei pääse.

Jos kiinnität liiaksi huomiota osoittimiin, sekoitat osoittimet siihen, mitä kohti ne osoittavat. Kuten zenissä sanotaan, jos katselet liikaa sormea, joka osoittaa kuuta, sinulta jää koko kaunis kuu huomaamatta...

Olen varma, että kuka tahansa edes puolittain kelvollinen filosofi kykenee repimään palasiksi monet tässä kirjassa esittämäni väitteet. Kenties hän ajattelee, että monet toteamukset tässä kirjassa ovat epäloogisia, että jotkut asiat kumoavat toisensa, että teksti on itsessään älyn ja jopa maalaisjärjen vastaista, että kirjassa esitetyt ajatukset ovat radikaaleja tai suorastaan mielipuolisia. Ihan hyvä niin. Minä en ole käännyttämässä ketään mihinkään uuteen ajattelutapaan, istuttamassa mitään uutta uskomusjärjestelmää kenenkään mieleen tai aloittamassa uutta uskontoa. Tässä kirjassa esitetyt asiat karkaavat koko rakastamamme "minä tiedän totuuden ja sinä et"-pelin ulottumattomiin. Kyse on mahdollisuudesta, joka iskee suoraan asioiden ytimeen.

Se ylittää kaiken "minun ja sinun uskontosi vastakkainasettelun", "minun ja sinun Jumalasi vastakkainasettelun", "minun ja sinun uskomustesi vastakkainasettelun". Tämä mahdollisuus ylittää kaiken sen, mikä näennäisesti erottaa meidät toisistamme. Se kurottaa kaiken sellaisen ajattelun ulottumattomiin kuin "minä olen kristitty ja sinä juutalainen", "minä olen musta ja sinä valkoinen", "minä olen oikeassa ja sinä väärässä", "minä olen mies ja sinä nainen". Se menee paljon pidemmälle kuin "minä olen valaistunut ja sinä et ole", "minä olen hereillä ja sinä et", "minä tajuan tämän ja sinä et", "minä en ole dualistinen mutta sinä vielä olet", ja jopa "minä olen tässä ja sinä siinä". Kaikkien näiden dualististen vastakohtien takana – siellä on todellinen vapaus.

Tämän kirjan kaikki sanat osoittavat kaiken loogisen ja järjellisen ajattelun ulottumattomiin, ajatusten itsensä ulottumattomiin, siihen sanattomaan hiljaisuuteen, joka on kaikkien asioiden ydin.

Sinun on jätettävä looginen mielesi taaksesi, mikäli aiot päästä tästä yhtään eteenpäin. Tämä on matka elävyyteen, itse elämään, eikä suinkaan älyyn.


Takaisin